Paras ikä menestyä?

Täytin juuri 26 vuotta. Samana päivänä synttäreitään juhlivat myös Lexi Thompson, 20, ja Greg Norman, 60. Norman ei kilpaile enää, mutta Lexi on yksi naisgolfin kirkkaimmista tähdistä ja voitti ensimmäisen majorinsa viime keväänä.

Ikä on aihe, joka on ollut golfmedian otsikoissa viime aikoina. Golfissa nuoruus on nyt valttia.

Teini-ikäiset pelaajat ovat rynnistäneet laajalla rintamalla kiertueille ja maailmantähdiksi. Lydia Ko (17) nousi helmikuussa naisten maailmanlistan kärkeen kaikkien aikojen nuorimpana. Charley Hull (18) voitti LET:in rahalistan viime vuonna. Miehissä taas reilut parikymppiset, Rory (25) etunenässä, napsivat voittoja Atlantin molemmin puolin.

Etenkin majoreissa otsikoita ovat nostaneet todella nuoret pelaajat – 2014 US Openissa Lucy Liu (11) ja 2013 Mastersissa Tianlang Guan (14) ihastuttivat golfmaailmaa.

Myös oma ikäni nostetaan esiin lähes poikkeuksetta haastatteluissa. Olen "kokenut" tai "kilpasiskojaan vanhempi". Kerran minulta jopa kysyttiin tunnenko itseni vanhaksi nuorten tyttöjen kilpailuissa. Pidän tätä hassuna, koska omassa mielessäni ikä menettää tietyllä tavalla merkityksensä kilpaurheilussa – arvostus tulee suoritusten, ei iän perusteella.

Amatöörinä olin vanhemmasta päästä, sillä suurin osa hyvistä pelaajista ei jatka kahdenkympin jälkeen ellei ammattilaisuus ole tähtäimessä tai ole jo vaihtanut statusta. Yritin löytää LET:in keski-ikää, mutten saanut uusimpia tietoja. Vahva "mutu" kuitenkin on, että olen reilusti keskiarvon alapuolella – rookieistakaan en ollut lähellekään vanhin.

Vitsailen aina näyttäväni nuoremmalta, enkä myönnä ikäkriisinkään vielä kolkuttavan. On kuitenkin fakta, että varsinkin naisten puolella teinitähtiä suorastaan pursuaa kiertueille ja juniorit erikoistuvat yhä aikaisemmin. Näitä sankaritarinoita media rakastaa tuoda esiin, joten yleisölle voi välittyä hieman vinoutunut kuvat tilanteesta.

Golf on lajina siitä upea, etteivät urheilijan mahdolliset menestysvuodet ole yhtä rajoittuneet kuten vaikka voimistelussa. Esimerkeiksi voi nostaa lukuisia pelaajia: Jack Nicklaus, Laura Davies, Steve Stricker ja Miguel Angel Jimenez ovat kaikki nostaneet voittopystejä lähempänä viittäkymppiä.

Golf on urheilua ja kroppa asettaa luonnollisesti omat rajoituksensa, joten vanhetessa sen huoltamiseen pitää käyttää enemmän aikaa. Olen jo kuullut nämä sanat fysioni suusta, "et enää palaudu kuten nuorena". Tuntui kamalalta, mutta ei tässä onneksi ihan peliä ole vielä menetetty.

Peliälyllä ja taktiikalla voi siis tiettyyn rajaan asti korvata fyysisiä ominaisuuksia, mikä mahdollistaa pitkän menestysikkunan ja uran golfarille. Kulunut sanonta "vuoden vanhempi ja kokeneempi" pitää usein paikkansa.

Käännetäänpäs juttu vielä itseeni. Teini-ikä on siis ohitettu jo hetki sitten, ja pelivuosia on takana useampi. Ammattilaisena tosin olen vasta-alkaja.

Uskon, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Uskon myös, että olen nyt 26-vuotiaana juuri siellä missä minun pitääkin olla juuri nyt. Suurin syy miksen lähtenyt LET-karsintoihin aiemmin, oli halu olla valmis ja tietää pärjääväni. Olisinko ollut valmis aiemmin? Mahdotonta sanoa, mutta hyvin näytti tämä suunnitelma toimivan.

Kaikki kehittyvät ja etenevät omaan tahtiinsa, oman suunnitelmansa mukaan. Haluan ajatella ikäni taakan sijaan vahvuudekseni – taas vuotta vanhempi ja samalla kokeneempi, kypsempi, itsenäisempi, vahvempi ja aina enemmän sinut itseni kanssa.

Iällä on golfissa, kuten muussakin urheilussa, kieltämättä merkitystä. Edellytykset menestykseen ovat olemassa kuitenkin teini-iästä aina sinne viiteenkymppiin asti, joten minulla on nyt edessäni vasta ensimmäinen vuosi pitkällä, mahdollisuuksia täynnä olevalla ammattilaisuralla.

Virallisesti rookie

Luokkaretkelle! Tai ei ihan, mutta kuukauden kotimaassa olon jälkeen pakkasin laukkuni kohti Alicantea eräänlaiselle opintomatkalle. Kyseessä oli LET:in järjestämät rookie orientaatiopäivät.

Me tourin ensikertalaiset – noviisit, keltanokat eli rookiet - kutsuttiin siis muutamaksi päiväksi yhteen ennen kisojen alkamista. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, yleensä neuvominen on tapahtunut kisojen ohessa pitkin kautta.

Mukana oli 19 pelaajaa 11 eri maasta, kaukaisimmat Kiinasta ja Kolumbiasta. Viimeisimpänä mainittu oli myös kämppikseni, johon ainakin tein lähtemättömän ensivaikutelman. Tulin iltalennolla ja viivästysten takia olin hotellilla vasta kello 1.30. Huoneen ovella koputin ja huutelin varovasti, mutta luonnollisesti pelästytin hänet lähes henkihieveriin – ainakin kiljunnasta päätellen. Nolosta tilanteesta huolimatta uni tuli nopeasti, ja aamulla onneksi jo nauratti.

Pelaajista suurin osa oli jo parin vuoden ajan pelannut ammattilaisena LETAS-kiertueella, mutta muutama oli laillani vasta jättänyt amatöörikentät taakseen. Nämä uudet ammattilaiset olivatkin entuudestaan tuttuja, mutta puheliaalle savolaiselle ei ollut ylitsepääsemätön este tehdä uusia tuttavuuksia.

Viikonlopun sisällön voisi tiivistää siten, että opettelimme ammattiurheilijan ja tour-elämän eri puolia velvollisuuksista oikeuksiin ja mahdollisuuksiin. Päivät olivat täynnä esityksiä, joilla LET:in henkilökunta esitteli itsensä ja organisaation toimintaa. Tuntui mukavalta saada kasvot nimille sähköposteissa. Pelaajille elintärkeä oli ”inside the ropes”-osasto johon kuuluvat kisojen käytännön asiat: kisoihin ilmoittautuminen, rekisteröinti, säännöt jne.

Käytännön infon lisäksi paljon painoarvoa saivat LETin arvot – tuore, inspiroiva, lähestyttävä ja verkostoitunut. Kiertue on tehnyt paljon töitä brändäyksensä eteen viime vuosina, ja haluaa nostaa profiiliaan ja samalla naisgolfia globaalisti.

Itseäni yllätti kiertueen laajuus enkä nyt tarkoita mantereiden lukumäärää. Kisatapahtumien lisäksi LET kouluttaa pelaajia uran aikana ja sen jälkeen, järjestää tapahtumia ja tukee naisten golfia paikallistasolta ylöspäin. Kaikkiaan LET haluaa olla enemmän kuin pelkkä kiertue. Henkilökunnan into paistaa läpi ja olen ylpeä olla osa kiertuetta tästä eteenpäin.

Kalvosulkeisten välissä oli onneksi epävirallisempaakin ohjelmaa. Tauot menivät joko treenatessa tai muiden pelaajien kanssa tutustuessa.

Yksi reissun kruunuista oli Marta Figueras-Dottin puhe ensimmäisellä illallisella. Rehellisesti sanottuna nimi ei etukäteen sanonut minulle mitään, mutta tunnistin hänet Espanjan naisten maajoukkueen valmentajaksi. Martan meriittilista on kuitenkin vaikuttava: ensimmäinen espanjalainen naisammattilainen, British Openin voitto ja parikymmentä vuotta LPGA:lla.

Martan 25min puheen aikana huoneen tunnelma sähköistyi. Kukaan ei sanonut sanaakaan vaan kuunteli miltei hengittämättä. Marta ei paljastanut valtiosalaisuuksia tai reseptiä tulla huippupelaajaksi, mutta kertoi omista kokemuksistaan ja muistutti perusasioiden tärkeydestä: kommunikoi, hymyile, tee paljon töitä ja kuuntele itseäsi. Lopuksi hän jakoi meille kaikille tammenterhot. Hän sanoi niiden kuvaavan sitä vahvaa puuta, joksi meistä jokaisella on mahdollisuus kasvaa oikealla huolehtimisella. Itse hän on pitänyt tammenterhoa bägissään koko golfuransa ajan.

Myöhemmin ehdin vielä jutella Martan kanssa kaksin. Hän teroitti, että täytyy uskaltaa olla loistava – jopa rookie-vuonna.

Viimeisenä päivänä pelasimme paikallisten jäsenten ja yhteistyökumppanien kanssa pro-amin. Omassa joukkueessani pelasi kolme junioria. Sää vaihteli sateesta myrskytuuleen, eikä pallo meinannut pysyä edes tiin päällä. Henki pysyi positiivisena haastavista olosuhteista huolimatta, ja lähinnä nauroimme toisillemme kommelluksille. Rundin jälkeen 15-vuotias pelikaverini Carlotta kertoi haluavansa isona pelata minunlaillani ammattilaisena. En osannut kuin halata häntä. Ujo kysymys tuli myös, että voisinko millään alkaa seurata Instagramissa ja muissa some-verkostoissa J Mahtavaa, millainen vaikutus yhdellä golfkierroksella voi olla!

Summa summarum: Olen todella iloinen että osallistuin. Kiertueelle kuulumisen tunne kasvoi hurjasti, kun tietää jo vähän miten toimia ja ympärillä on enemmän tuttuja kasvoja. Olo lähteä kisoihin on varmempi. Ensimmäistä kertaa itselleni konkretisoitui, että kohta minäkin pelaan ja ensi vuonna orientaatiopäivillä esitetyissä kuvissa voin olla minä.

Oli myös hienoa jakaa ajatuksia niin tavoitteista kuin peloistakin muiden samassa veneessä olevien kanssa. Mielenkiintoista oli kuulla ammattilaisuuden ensiaskeleista eri maissa, ja miten ne eroavat Suomen systeemeistä.

Infopakettien avulla minun myöskään ei tarvitse välttämättä jokaisesta asiasta soittaa Nooralle tai muille Suomi-naisille :)

Ainoa pettymys oli, ettei meille järjestetty mitään rookie-kastetta! Ei ole ollut kuulemma tapana, mutta katsotaan mitä Marokon kisaan saadaan järjestettyä – toivottavasti hotellin uima-altaat ovat lämmitettyjä.