Luokkaretkelle! Tai ei ihan, mutta kuukauden kotimaassa olon
jälkeen pakkasin laukkuni kohti Alicantea eräänlaiselle opintomatkalle.
Kyseessä oli LET:in järjestämät rookie orientaatiopäivät.
Me tourin ensikertalaiset – noviisit, keltanokat eli rookiet
- kutsuttiin siis muutamaksi päiväksi yhteen ennen kisojen alkamista. Tapahtuma
järjestettiin ensimmäistä kertaa, yleensä neuvominen on tapahtunut kisojen
ohessa pitkin kautta.
Mukana oli 19 pelaajaa 11 eri maasta, kaukaisimmat Kiinasta
ja Kolumbiasta. Viimeisimpänä mainittu oli myös kämppikseni, johon ainakin tein
lähtemättömän ensivaikutelman. Tulin iltalennolla ja viivästysten takia olin
hotellilla vasta kello 1.30. Huoneen ovella koputin ja huutelin varovasti,
mutta luonnollisesti pelästytin hänet lähes henkihieveriin – ainakin kiljunnasta
päätellen. Nolosta tilanteesta huolimatta uni tuli nopeasti, ja aamulla onneksi
jo nauratti.
Pelaajista suurin osa oli jo parin vuoden ajan pelannut
ammattilaisena LETAS-kiertueella, mutta muutama oli laillani vasta jättänyt
amatöörikentät taakseen. Nämä uudet ammattilaiset olivatkin entuudestaan
tuttuja, mutta puheliaalle savolaiselle ei ollut ylitsepääsemätön este tehdä
uusia tuttavuuksia.
Viikonlopun sisällön voisi tiivistää siten, että opettelimme
ammattiurheilijan ja tour-elämän eri puolia velvollisuuksista oikeuksiin ja
mahdollisuuksiin. Päivät olivat täynnä esityksiä, joilla LET:in henkilökunta esitteli
itsensä ja organisaation toimintaa. Tuntui mukavalta saada kasvot nimille
sähköposteissa. Pelaajille elintärkeä oli ”inside the ropes”-osasto johon
kuuluvat kisojen käytännön asiat: kisoihin ilmoittautuminen, rekisteröinti,
säännöt jne.
Käytännön infon lisäksi paljon painoarvoa saivat LETin arvot
– tuore, inspiroiva, lähestyttävä ja verkostoitunut. Kiertue on tehnyt paljon
töitä brändäyksensä eteen viime vuosina, ja haluaa nostaa profiiliaan ja
samalla naisgolfia globaalisti.
Itseäni yllätti kiertueen laajuus enkä nyt tarkoita
mantereiden lukumäärää. Kisatapahtumien lisäksi LET kouluttaa pelaajia uran
aikana ja sen jälkeen, järjestää tapahtumia ja tukee naisten golfia
paikallistasolta ylöspäin. Kaikkiaan LET haluaa olla enemmän kuin pelkkä
kiertue. Henkilökunnan into paistaa läpi ja olen ylpeä olla osa kiertuetta
tästä eteenpäin.
Kalvosulkeisten välissä oli onneksi epävirallisempaakin
ohjelmaa. Tauot menivät joko treenatessa tai muiden pelaajien kanssa
tutustuessa.
Yksi reissun kruunuista oli Marta Figueras-Dottin puhe
ensimmäisellä illallisella. Rehellisesti sanottuna nimi ei etukäteen sanonut
minulle mitään, mutta tunnistin hänet Espanjan naisten maajoukkueen
valmentajaksi. Martan meriittilista on kuitenkin vaikuttava: ensimmäinen
espanjalainen naisammattilainen, British Openin voitto ja parikymmentä vuotta
LPGA:lla.
Martan 25min puheen aikana huoneen tunnelma sähköistyi.
Kukaan ei sanonut sanaakaan vaan kuunteli miltei hengittämättä. Marta ei
paljastanut valtiosalaisuuksia tai reseptiä tulla huippupelaajaksi, mutta kertoi
omista kokemuksistaan ja muistutti perusasioiden tärkeydestä: kommunikoi,
hymyile, tee paljon töitä ja kuuntele itseäsi. Lopuksi hän jakoi meille
kaikille tammenterhot. Hän sanoi niiden kuvaavan sitä vahvaa puuta, joksi
meistä jokaisella on mahdollisuus kasvaa oikealla huolehtimisella. Itse hän on
pitänyt tammenterhoa bägissään koko golfuransa ajan.
Myöhemmin ehdin vielä jutella Martan kanssa kaksin. Hän
teroitti, että täytyy uskaltaa olla loistava – jopa rookie-vuonna.
Viimeisenä päivänä pelasimme paikallisten jäsenten ja yhteistyökumppanien
kanssa pro-amin. Omassa joukkueessani pelasi kolme junioria. Sää vaihteli
sateesta myrskytuuleen, eikä pallo meinannut pysyä edes tiin päällä. Henki
pysyi positiivisena haastavista olosuhteista huolimatta, ja lähinnä nauroimme
toisillemme kommelluksille. Rundin jälkeen 15-vuotias pelikaverini Carlotta kertoi
haluavansa isona pelata minunlaillani ammattilaisena. En osannut kuin halata
häntä. Ujo kysymys tuli myös, että voisinko millään alkaa seurata Instagramissa
ja muissa some-verkostoissa J
Mahtavaa, millainen vaikutus yhdellä golfkierroksella voi olla!
Summa summarum: Olen todella iloinen että osallistuin.
Kiertueelle kuulumisen tunne kasvoi hurjasti, kun tietää jo vähän miten toimia
ja ympärillä on enemmän tuttuja kasvoja. Olo lähteä kisoihin on varmempi. Ensimmäistä
kertaa itselleni konkretisoitui, että kohta minäkin pelaan ja ensi vuonna orientaatiopäivillä
esitetyissä kuvissa voin olla minä.
Oli myös hienoa jakaa ajatuksia niin tavoitteista kuin
peloistakin muiden samassa veneessä olevien kanssa. Mielenkiintoista oli kuulla
ammattilaisuuden ensiaskeleista eri maissa, ja miten ne eroavat Suomen
systeemeistä.
Infopakettien avulla minun myöskään ei tarvitse välttämättä
jokaisesta asiasta soittaa Nooralle tai muille Suomi-naisille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti